Velattomasta arvosta kauppahintaan: mitä tarjouksen ja maksun väliin jää
Kun ostaja ja myyjä sopivat yrityksen hinnasta, he sopivat yleensä velattomasta arvosta. Se ei ole sama summa, jonka myyjä lopulta saa tililleen. Välissä on nettovelka, mahdollinen käyttöpääoman oikaisu ja joskus myös sulkutili. Jokainen näistä voi siirtää satojatuhansia euroja puolelta toiselle.
Velaton arvo miinus nettovelka
Yrityskauppajuristi Wiljami Siitonen käy jaksossa #08 läpi yksinkertaisen esimerkin. Jos yrityksen velaton arvo on miljoona euroa ja yhtiössä on 200 000 euroa velkaa, kauppahinnaksi eli osakkeista maksettavaksi summaksi jää 800 000 euroa.
Velaton arvo kuvaa liiketoiminnan arvoa riippumatta siitä, miten yhtiö on rahoitettu. Kun ostaja ostaa osakkeet, se saa mukanaan myös yhtiön velat ja kassan. Siksi velat vähennetään ja käteinen lisätään. Kaupan kannalta olennaista on sopia tarkasti, mitkä erät lasketaan velaksi.
Normalisoitu käyttöpääoma
Velattoman arvon taustalla on oletus, että yhtiössä on liiketoiminnan pyörittämiseen tavallisesti tarvittava määrä käyttöpääomaa: varastoa, myyntisaamisia ja ostovelkoja. Tätä tasoa kutsutaan normalisoiduksi käyttöpääomaksi. Jos käyttöpääomaa on kaupantekohetkellä vähemmän, kauppahintaa alennetaan. Jos sitä on enemmän, hintaa korotetaan.
Kausivaihtelu tekee laskemisesta vaikeaa. Monessa yrityksessä varastot ja saamiset vaihtelevat vuodenajan mukaan, ja yksittäisen kuukauden luku voi antaa väärän kuvan. Siksi normaalitaso kannattaa sopia esimerkiksi usean kuukauden keskiarvona ja kirjata jo aiesopimukseen. Lue lisää: Käyttöpääoma: kaupan hiljainen kaataja.
Myyntisaamiset ja ennakkomaksut
Myyntisaamiset ovat rahaa, jonka asiakkaat ovat velkaa jo tehdystä työstä. Myyjä kokee usein, että ne kuuluvat hänelle, koska työ tehtiin hänen omistusaikanaan. Ostaja taas pitää niitä osana normaalia käyttöpääomaa, joka kuuluu kaupassa mukaan.
Ennakkomaksuissa tilanne on päinvastainen. Jos asiakas on maksanut etukäteen työstä, joka tehdään vasta kaupan jälkeen, rahat ovat yhtiön kassassa mutta työn tekee ja kustannukset maksaa ostaja. Silloin ennakot on perusteltua käsitellä velan kaltaisena eränä. Kumpikin asia kannattaa sopia selvästi ennen kauppakirjaa, koska niistä syntyy helposti kiistaa.
Sulkutili: osa hinnasta maksetaan myöhemmin
Kaikkea kauppahintaa ei tarvitse maksaa kerralla. Esimerkiksi 80 prosenttia voidaan maksaa kaupan toteutuessa ja loput pitää sulkutilillä tai maksaa myöhemmin. Siitosen mukaan pidätetty osuus on yleensä 10–30 prosenttia.
Siitosen mukaan viivästetty maksu suojaa ostajaa usein paremmin kuin yksityiskohtainen sopimus. Jos kaupan jälkeen paljastuu ongelmia, rahat ovat jo tallessa, eikä ostajan tarvitse vaatia niitä myyjältä takaisin. Lue lisää: Hinta vai ehdot: kaupan rakenne neuvotteluvälineenä.
Yhteenveto
Tarjouksen velaton arvo on vasta lähtökohta. Ostajan kannattaa sopia nettovelan määritelmä, käyttöpääoman normaalitaso, saamisten ja ennakoiden käsittely sekä maksuaikataulu mahdollisimman aikaisin. Mitä myöhemmin näistä sovitaan, sitä vaikeampaa niistä on neuvotella.