Myyjän jäämisaika kaupan jälkeen: milloin siitä on hyötyä ja kuinka pitkä on sopiva
Pk-yrityksen kaupassa ostaja pyytää usein, että myyjä jää yritykseen joksikin aikaa kaupan jälkeen. Jäämisaika on kaupan ehto siinä missä hinta ja maksuaikataulu. Liian lyhyt siirtymä voi viedä mukanaan asiakassuhteet ja hiljaisen tiedon, liian pitkä taas kuormittaa sekä myyjää että uutta omistajaa.
Kolme vuotta oli liian pitkä
Tellu Uotila myi puolisonsa kanssa perheyhtiönsä ruotsalaiselle pörssiyhtiölle, joka on kokenut sarjaostaja. Kaupan jälkeen he jäivät yritykseen reilut kolme vuotta. Jaksossa #09 Uotila sanoo suoraan, että aika oli liian pitkä, ja jos hän myy vielä joskus yrityksen, hän ei jää noin pitkäksi aikaa.
Hänen mukaansa luopuminen oli tehty jo kaupassa, ja varsinainen lähtö tuli vasta vuosia myöhemmin. Hän ei näe pitkää jäämisaikaa kummankaan osapuolen etuna, vaikka he vetivät yritystä loppuun asti kuin omaansa. Lisäksi ostaja ei Uotilan mielestä lopulta varautunut kovin hyvin heidän lähtöönsä, vaikka lähdön piti olla selvä koko ajan.
Ostajalle tästä seuraa yksinkertainen havainto: jäämisaika ei korvaa suunnitelmaa siitä, kuka tekee myyjän työt tämän lähdettyä. Jos seuraaja aletaan miettiä vasta siirtymän lopussa, pitkästäkään siirtymästä ei ole apua.
Milloin myyjän jääminen auttaa
Myyjän jääminen on hyödyllisintä silloin, kun yrityksen arvo on sidottu myyjään itseensä. Pienessä yrityksessä asiakkaat, toimittajat ja henkilöstö tuntevat usein ensisijaisesti omistajan, ja moni toimintatapa on vain hänen päässään.
Jäämisellä voi olla myös rahoituksellinen rooli. Jaksossa #01 Atte Solarannan ensimmäisessä kaupassa myyjä sijoitti 20 prosenttia kauppahinnasta takaisin ostavaan yhtiöön, jäi osakkaaksi ja antoi maksuaikaa osalle kauppahinnasta. Sen ansiosta pankki ja Finnvera saatiin vakuuttuneiksi. Myyjä lunastettiin myöhemmin sovitusti ulos, ja hän tuo yritykselle edelleen liidejä.
Milloin se voi olla huono
Jäämisaika toimii huonosti, jos myyjä on henkisesti jo lähtenyt. Silloin motivaatio hiipuu, vaikka sopimus velvoittaisi jatkamaan. Toinen riski on epäselvä päätösvalta: jos henkilöstö ja asiakkaat kääntyvät edelleen vanhan omistajan puoleen, uuden omistajan on vaikea ottaa johtoa.
Myös tavoitteiden pitää osua yhteen. Solarannan toisessa kaupassa ostajat ehdottivat myyjälle samaa 20 prosentin takaisinsijoitusta kuin ensimmäisellä kerralla. Kauppaprosessin aikana kävi ilmi, että tavoitteet olivat niin erilaiset, ettei myyjä olisi sopinut osaomistajaksi edes muutamaksi vuodeksi, ja yhtiö ostettiin kokonaan. Solarannan oppi oli, että pidempi yhteinen omistus vaatii myyjältä ja ostajalta samanlaista ajattelua.
Ostajan kannattaa myös varautua siihen, että myyjä haluaa lähteä nopeasti. Omistajanvaihdosfoorumin Inkeri Sundberg kertoo jaksossa #06, että moni yrittäjä toivoo pääsevänsä eläkkeelle muutaman kuukauden kuluttua myyntipäätöksestä, mikä on harvoin realistista.
Kuinka pitkä on sopiva
Yhtä oikeaa pituutta ei ole. Pienissä kaupoissa siirtymä kestää tyypillisesti muutamasta kuukaudesta noin vuoteen, ja usein se porrastetaan: alussa myyjä työskentelee lähes täysipäiväisesti, myöhemmin hän on tavoitettavissa neuvonantajana. Pituus kannattaa johtaa siitä, mitä myyjältä pitää siirtyä ostajalle, eikä päättää sitä yleisen tavan mukaan.
Jos osa kauppahinnasta maksetaan myöhemmin tai se riippuu tulevasta tuloksesta, myyjällä on luonteva syy pysyä mukana. Silloin ehdot pitää kirjoittaa niin, että ostaja voi tehdä omat päätöksensä ilman, että ne heikentävät myyjän lisäkauppahintaa. Lue lisää: Hinta vai ehdot: kaupan rakenne neuvotteluvälineenä.
Yhteenveto
Myyjän jääminen on työkalu, jolla siirretään asiakkaat, osaaminen ja luottamus uudelle omistajalle. Siitä on eniten hyötyä, kun siirrettävät asiat on nimetty ja seuraaja on valmiina. Ilman suunnitelmaa pitkä jäämisaika lähinnä siirtää ongelmaa eteenpäin. Haltuunoton ensimmäisistä kuukausista lisää: Haltuunotto: ensimmäiset 100 päivää.